|
|
MAAJOUKKUETOPPARI PYLKKÖNEN ON...
- Pylkkönen on kunnioitettava herra, totesi Irlannin maajoukkueen ja Manchester Unitedin puolustaja Johnny Carey vuonna 1949 Irlanti-Suomi -maaottelun jälkeen ja jatkoi
- Kunhan oppii pääpelissä syöttämämään sivuilleen, on hän valmis mihin tahansa kansainvälisiin otteluihin.
Näin kirjoitti nimimerkki Pedro Suomen maajoukkueen kahden maaottelun pelireissusta Tanskaan ja Irlantiin vuonna 1949. Reissulta palasi riemukas ryhmä, sillä Tanskasta saatiin ensimmäinen sodan jälkeinen voitto ja Irlanti -ottelukin oli mennyt 0-3 tappiosta huolimatta niin hyvin, että vastavierailusta Helsinkiin odoteltiin jo voittoakin.
RAUHALLINEN JA LUOTETTAVA
Pylkkönen pelasi maajoukkueessa 25 A-matsia vuosina 1948-1952. Uraa edelsi viisi varamiehen paikkaa ennenkuin paikka avaukseen lohkesi. Myös Helsingin olympiajoukkueessa Pylkkönen oli varalla. Todennäköisesti Pylkkönen olisi ollut mukana kuvioissa jo aiemminkin jos suomalainen urheilumaailma ei olisi ollut kahtiajakautunut.
Pelaajana Pylkköstä luonnehdittiin ärsyttävän rauhalliseksi ja luotettavaksi. Hän oli suhteellisen kookas, 183 cm pitkä ja siksi fyysiset edellytykset pääpeliin olivat olemassa. Pylkkönen arvostikin pelin luvun ohella pääpeliä suuresti ja näin varmaan sopi hyvin myös pääpelin puolestapuhujan, päävalmentajan ja 1930-luvun ponnistuspelaajan Aatos Lehtosen kuvioihin.
LEHTOSEN PERMANENTTI
Vuosina 1950-1951 maajoukkueen kokoonpano oli melkein vakio. Aatos Lehtonen käytti joukkueessa kahdessatoista maaottelussa ainoastaa 19 pelaajaa. Seitsemän valmentajan "onnellisiksi" nimeämää pelaajaa pelasi kaikki matsit. Onnelliset olivat Stig-Göran Myntti, Veikko Asikainen, Erik Beijar, Aulis Rytkönen, Jorma Vaihela, Kalevi Lehtovirta ja Tapio Pylkkönen. Kun mukaan lisätään Kurre Martin, oli maajoukkueen runko vuodesta 1948 olympiavuoteen siinä.
UNOHTUMATTOMIA REISSUJA
Kysyttäessä, mikä peli on jäänyt kaikkein parhaimmin muistiin, mainitsee hän toki ensimmäisen voitto-ottelun Tanskaa vastaan ja Pohjoismaiden mestaruuden Oslossa, mutta parhaiten oli jäänyt mieleen 4-4 tasapeli Alankomaita vastaan vuodelta 1951. Sodan jälkeen matkustaminen ei suinkaan ollut jokapäiväistä ja voi vain kuvitella, mitä merkitsi eteenpäin pyrkivälle työläispojalle matkustaa ja tehdä, sitä mitä eniten halusi, pelata. Melko varmasti reissuista on jäänyt myös kimmokkeet myöhemmille harrastuksille kuten teatterille ja ylipäätänsä kulttuurille. |
TANSKA-SUOMI 0-2 |
 |
Voittoisasta Tanskan reissusta jäivät muistoksi asianosaisten nimikirjoitukset. Vihje: Suomen kokoonpano oli Thure Sarnola-Kurt Martin-Eero Saarnio-Veikko Asikainen-Tapio Pylkkönen-Erik Beijar-Aulis Rytkönen-Stig-Göran Myntti-Yrjö Asikainen-Jorma Vaihela-Kalevi Lehtovirta. Kuva: TP |
Suomen maajoukkue ei ollut voittanut sodan jälkeen yhtään ainoata maaottelua ja eivät tanskalaiset uskoneet ketjun katkeavan nytkään. Suomi saapui Tanskaan Irlannista, jossa oli tullut 0-3 -tappio kuitenkin ajoittain hyvän pelin jälkeen. Pylkkönen selitti kotiintultuaan, että Irlanti -peli oli ollut outo kokemus. Maalialue oli ollut 15 senttiä korkeammalla muuta kenttää, tuuli oli ollut raivoisa ja englantilainen tuomari menettänyt pelin hallinnan jo alkuminuuteilla.
Reissussa olivat mukana ainakin Uuden Suomen, Ilta-Sanomien ja Suomen Sosialidemokraatin "erikoiskirjeenvaihtajat". Matkalla Irlantiin tarjottiin Kööpenhaminan välilaskussa "smörrebrödejä", joista leipää sai leikkeleitten alta hakea. Reissut olivat tuolloin ankaria: nytkin koettiin hätälasku Tukholmaan ja välilaskut Kööpenhaminassa ja Amsterdamissa. Jo menomatkalla olivat tanskalaiset lentokenttävirkailijat hyvin tienneet, keitä pojat olivat ja milloin heidät nähdään toistamiseen ja keitä vastaan pelaamassa.
Tanska -ottelusta erikoiskirjeenvaihtajien kommentit olivat ylistäviä. Tärkeänä pidettiin sitä, että vihdoinkin, vuosien kärsivällisen uurastuksen jälkeen saavutettiin voitto ja näin ehkä "pahimpien irvileukojen" puheet loppuvat.
Suomi teki avausmaalinsa jo 6. minuutilla ja maalintekijä oli ensikertalainen, Ilves-Kissojen keskushyökkääjä Yrjö Asikainen. Toinen maali tehtiin kahdenkymmenen minuutin kuluttua ja sen teki boksista Aulis Rytkönen. Suomalaistoimittajat olivat yllättyneitä etulinjan tehoista, koska nimenomaan maalinteko oli ollut aiemmin tervaa. Sosialidemokraatissa kirjoitettiin, kuinka Suomestakin löytyy keskushyökkääjiä.
Uuden Suomen kirjeenvaihtaja piti Pylkkösen katkoja ja maalivahti Sarnolan huippupelastuksia ratkaisevina. Laitapakit olivat kovilla nopeitten tanskalaisten kanssa. Rytkösen driblailuja ei toimittaja arvostanut. Sen sijaan Lehtovirran suoraviivaisuus sai kiitosta. Yhteispeli oli sujunut saumattomasti ja joukkue oli tahtonut paljon. |
ALANKOMAAT-SUOMI 4-4 |
 |
Hollannissa joukkue vietiin retkelle Volendammiin, eräänlaiseen kotiseutumuseoksi entisöityyn kylään, jossa asukkaat asuivat turistikohteen elämää. Pelaajat "perinnepuvuissa". Kuva: TP |
Tätä maaottelua Pylkkönen piti pelillisesti mieleenpainuvimpanaan. Joukkue oli pelannut "kuin unelma", oli ollut hyvä flow. Matsi pelattiin Rotterdamissa lokakuun lopuilla ja se oli sotien jälkeen maitten kolmas kohtaaminen. Aiemmat olivat olleet kotiotteluita ja päättyneet 1-4 ja 4-1. Melkein 50 vuotta myöhemmin Pylkkönen sanoo Voitto Raatikaiselle: |
| - Siinä kamppailussa oli sitä jotakin. Koko joukkue pelasi yhteen kuin rasvattuna. Kaikki tuntui onnistuvan. Tulos antoi porukallemme uutta intoa olympiavuoden kynnyksellä |
Hollantilainen jalkapallo oli tanskalaisen jälkeen Manner-Euroopan vanhinta. Liitto oli perustettu jo 1889 ja maa voitti kolme kertaa pronssia olympialaisissa vuosina 1908, 1912 ja 1920. Muun Euroopan siirtyessä ammattilaisuuteen 1930-luvulla Hollanti jäi kuitenkin amatööriyteen ja tipahti kehityksesta. Eredivisie perustettiin vasta 1956. Vastus oli siis maaottelumielessä sopiva. Perinteikäs mutta ei tyrmäävän kova.
Mukana reissussa oli jälleen kotimainen lehdistö ja nimimerkki Potku kirjoitti matsista perusteellisen analyysin. Suomi olisi tilanteiden perusteella ansainnut 3-4 maalin voiton, mutta väärin tuomittu rankkari, Ole Stolpen "pelastus" Hollanin maaliviivalta ja kaksi tilannetta, joissa Rytkönen Potkun mukaan jätti syöttämättä vapaana olleille Vaihelalle ja Lehtovirralle pelastivat Alankomaat. Kaikki tämä pelin 55-80 minuuteilla ja tässä vaiheessa Suomi johti 4-2. Toisaalta, Potku ei kiistä sitäkään, että 1-8, 45-55 ja 85-90 minuuteilla oli isännilläkin paikkansa. Rytkösestä tuli toisaalta myös yleisön suuri suosikki kikkailuillaan. Lehtovirran olisi pitänyt laukoa enemmän, Myntillä ja Kurre Martinilla oli sijoittautumisvaikeuksia ja pitkäjalkainen Pylkkönen pelasi Potkun mukaan parhaan ottelunsa siihen asti ja pelasti muun muassa maalivahti Olavi Laaksosen päivän.
Tutun tuntuisia arvioita. |
SUOMI-UNKARI 1-6 |
 |
Helsingin Sanomat arvioi Olympialaisiin valmistavan Unkari -matsin ja uutisoi samalla noin lähellä kisoja tapahtuneesta aika rajusta muutoksesta Lehtosen permanenttiin. Kuva: TP |
Vuonna 1952 Pylkköselle kertyi enää kolme pelattua maaottelua. Joukkue uusiutui. Olympialaisissa Pylkkönen oli varamies ja siellä Ponnistusta edusti Martti "Massi" Laitinen. Pylkkösen viimeiseksi maaotteluksi jäi tappiollinen vierasottelu Norjaa vastaan. Ottelua ennen Norjan päävalmentaja ihmetteli, voiko Suomesta löytyä Pylkköstä parempaa keskustukea, mutta aika aikaa kutakin.
Olympialaisia edelsi valmistautumisottelu silloista maailmankärkeä Unkaria vastaan. Unkari juoksutti Suomen tylysti ja huikaisevalla taidolla nurin. Pylkkönenkään ei onnistunut ja sai maksaa siitä paikalla seuraavaan katsastusotteluun ja lopulta Olympialaisiin.
Helsingin Sanomat kutsui matsia piirileikiksi, jossa loppuun asti hiotut unkarilaiskuviot näyttivät helpoilta ja jossa ei näyttänyt olevan yhtään väärää tai turhaa liikettä. Tällaista voi lehden mukaan syntyä vain "yksilöllisestä opinhalusta". Lopputulos on kuitenkin ehyt ja koko yksitoistikosta ei pystynyt nostamaan ketään toistaan paremmaksi tai tärkeämmäksi. Jokainen pelaaja pelasi roolinsa mukaisesti ja taktisesti peliä veivät tutut nimet Ferenc Puskas, Sandor Kocsis ja Nandor Hidegkuti. Kirjoittaja ihaili, kuinka syötöt napsahtivat kohdilleen pelaajien edes katsomatta palloa. Sellaisessa tempossa oli Suomen puolustus pyörremyrskyssä koko matsin ajan. Åke Lindman oli ketjun heikoin lenkki ja Pylkkönen ja Myntti kirjoittajan mukaan kaikesta huolimatta ketjun parhaat, mutta heiltäkin puuttui riittävä kovuus.
Hyökkääjillä ei ollut mitään mahdollisuuksia vaan he seisoivat "kuin rautamuurin edessä". Rytkönen yritti pyöriä, mutta ei onnistunut, Rikberg ei jaksanut, Stolpe valui alas puolustukseen ja Lehtovirta epäonnistui syöttöpelissä.
Kova paluu arkeen yhdeksän päivää Oslossa voitetun Pohjoismaiden mestaruuden jälkeen.
Jälkikommentissa kirjoittaja arveli Pylkkösen pääpelin toimimattomuuden johtuneen kenties kenties siitä, että |
| ...viime lauantaina talutti neiti Maila Kujala "Tapsan" maistraattiin ja niin solmittiin uusi liitto. Tapsaa on totuttu pitämään kylmäpäisenä, mutta nyt ei päävärkki nähtävästi oikein "pelannut", koskapa ihastuksesta lämpeni näin pitkälle. ...kukapa meistä pystyisi puolustautumaan tyttölapsia vastaan - sittenkään vaikka olisi puolustuspelaaja. |
| |
MAAOTTELUT |
| VUOSI |
OTTELU |
PAIKKA JA AIKA |
YLEISÖ |
1948
1949
1950
1951
1952 |
Norja-Suomi 2-0
Suomi-Ruotsi
2-2
Puola-Suomi 1-0
Suomi-Englanti/B 0-4
Suomi-Alankomaat 1-4
Suomi-Norja 1-1
Irlanti-Suomi 3-0
Tanska-Suomi 0-2
Ruotsi-Suomi 8-1
Suomi-Irlanti 1-1
Suomi-Alankomaat 4-1
Suomi-Tanska 1-2
Suomi-Jugoslavia 3-2
Norja-Suomi 4-1
Suomi-Ruotsi 0-1
Englanti (amat.)-Suomi 3-2
Suomi-Norja 1-1
Ruotsi-Suomi 3-2
Tanska-Suomi 1-0
Alankomaat-Suomi 4-4
Luxemburg-Suomi 3-0
Unkari-Suomi 8-0
Suomi-Ruotsi 3-1 ja. (1-1)
Suomi-Unkari 1-6
Norja-Suomi 7-2
|
5.9 Oslo Ullevaal
19.9 Helsinki Olympiastadion
17.10 Varsova Stadion Wojska Polskiego
15.5 Helsinki Olympiastadion
16.6 Helsinki Olympiastadion
8.7 Helsinki Olympiastadion
8.9 Dublin Dalymouth Park
11.9 Kööpenhamina Idraetsparken
2.10 Malmö Malmö stadion
9.10 Helsinki Olympiastadion
11.6 Helsinki Olympiastadion
27.8 Helsinki Olympiastadion
7.9 Helsinki Olympiastadion
10.9 Oslo Ullevaal
24.9 Helsinki Olympiastadion
10.5 Swindon County Ground
16.8 Helsinki Olympiastadion
2.9 Tukholma Råsunda
30.9 Kööpenhamina Idraetsparken
27.10 Rotterdam De Kuip
4.11 Stade Municipal
18.11 Budapest Megyeri ùt
13.6 Oslo Ullevaal
22.6 Helsinki Olympiastadion
31.8 Oslo Ullevaal
|
25 000
15 407
40 000
22 116
7782
11 264
22 479
25 700
18 247
13 437
16 564
20 062
16897
25 780
25 784
14 499
22 415
19202
31 700
65 000
10 000
45 000
19 766
17 634
24 025 |
|
Takaisin>>>
Tukimiehet hankkikaa pääpelitaitoa -haastattelu vuodelta 1950>>>
Päänsärkyä ei ole ilmennyt jalkapallosta -artikkeli pääpelin vaaroista 1989>>> |
KOLME EDUSTUSPELAAJAA: |
Aarne Oksanen>>> Tapio Pylkkönen>>> Tommi Paavola>>> <<<Takaisin |
|
|
 |
Ammattilaisia ei olut, mutta reissuilla käytiin sentään syömässä. Kuvassa leike Veikko Asikaisen menusta pelin jälkeisistä illallisista vuodelta 1949 Kööpenhaminasta.
Kuva: TP |
 |
 |
Käsiohjelman etu- ja takakannet voitokkaalta Norjan reissulta vuodelta 1952. Takakansi olisi tänään todennäköisesti poliittisesti epäkorrekti.
Kuvat: TP |
 |
Alankomaissa saatiin ihmetellä tuulimyllyjä ja patoja...
Kuva:TP |
 |
...ja Luxemburgissa nähtiin häivähdys Euroopan ytimen Beneluxin teollisuusmahdista.
Kuva:TP |
 |
Lontoossa ajettiin bussilla...
Kuva: TP |
 |
...ja sitten komeat pojat hotellin edessä. Vasemmalla Pylkkönen.
Kuva: TP |
Kaiken matkustelun takana oli tietysti ankara oman työn ohella suoritettu harjoittelu. Myös talvileirillä esimerkiksi Eerikkilässä...
Kuvat: TP |
 |
...josta altaolevat kaksi kuvaa. Vapaa-aika oli sekin nuorten miesten karua retkiasumista. Siinäkö koko homman viehätys?
Kuvat: TP |
 |
| |
 |
Vuonna 1950 Suomen maajoukkue voitti riemukkaasti Alankomaat kotonaan stadikalla 4-1. Teitte historiaa, kirjoittivat lehdet. Riemukkaita pelaajia matsin jälkeen. Keskellä aina tyyni Pylkkönen ja hänet osin peittää ilmeisesti ammatinvalintansa takia Åke Lindman..
Kuva: TP |
|
