SEURATOIMIJA ESKO PIIPPONEN Esko Piipponen on varmaankin jo symboli Ponnistuksen vahvoille puheenjohtajille. Ulkopuolisten mielestä Piipponen rakensi enemmän "piippokratiaa" kuin demokratiaa, mutta tämäkään asia ei ole niin yksinkertainen. Piipponen oli samaan aikaan johtokunnassa vaikuttaneiden mukaan ennenkaikkea huolellinen järjestömies, joka valmisteli asiat huolella ja pyrki aina saamaan kokouksissa aikaan päätöksiä, jotka toteutettiin. Piipponen syntyi Joensuussa elokuun 20. vuonna 1923 ja oli näin sitä ikäluokkaa, jonka nuoruutta leimasi sota. Piipposen perhe muutti Helsinkiin vuonna 1929 ja kirjaltajan perhe asettui asumaan Kallioon. Kaksi vuotta vanhempi isoveli Pentti, joka sittemmin toimi myös yhtenä piippokratian kulmakivenä, hankki vuonna 1935 juoksupoikatienestien mahdollistamalla osamaksulla jalkapallon ja siitä alkoi poikien urheilu-ura. Esko kävi oppikoulua ja näin Ponnistus ei ollut hänen ensimmäinen seuransa vaan hän aloitti asuinpaikastaan huolimatta Pallo-Pojissa eli nykyisessä PPJ:ssa. Ponnistukseen poika liittyi 1930-1940 -lukujen vaihteessa, mutta sen jälkeen seurasta tuli hänen elämänsä. Koulut ja orastava herran ura jäivät ja Eskosta tuli urheilija, valmentaja, toimittaja ja järjestömies. Esko Piipponen pelasi jalkapallossa välihyökkääjänä. Tässä hän on toimessa Pallokentällä vuonna 1950. Helge Nygrenin mukaan kuvaan sisältyy ponnistuslaista tragikomediaa, sillä kyseessä on "melkein maali". Kuva Nygrenin vihkosesta "Viktor Dammista Esko Piipposeen" vuodelta 1973. Jalkapallon ohella Piipponen pelasi ajan tavan mukaan myös jääpalloa ja jääkiekkoa. Futiksessa hänen pelipaikkansa oli oikea välihyökkääjä, mutta jääkiekossa hän pelasi maalissa. Ehkä huomattavin saavutus jääkiekossa oli 1950-luvun alussa peli Karhulassa, missä hän keskittyi selkä kentälle päin juttelemaan paikallisten neiti-ihmisten kanssa. Vastustajan maali meni tässä tapauksessa maalivahdin piikkiin. Futaajana Piipponen pelasi ennen vuoden 1948 yhteissarjoihin siirtymistä TUL:n sarjoissa. Mestaruussarjassa 1948 hän pelasi 11 matsia ja jatkoi aktiivista peliuraa aina vuoteen 1957. Taustoissa hän vaikutti heti 1950-luvun alusta, vuosikymmenen puolivälissä valmensi pari vuotta huoltajan tittelillä ja jatkoi valmentajana vuodesta 1960-1966, siirtyi joukkueenjohtajaksi vuonna 1967 ja jatkoi joitain kausia lukuunottamatta aina vuoteen 1981. Vuosina 1967-1968 hänet on merkitty myös tilastoissa valmentajaksi, mikä osoittaa vain, että työryhmä oli tiivis. Ponnistuksen johtokuntaan Piipponen kuului vuodesta 1952 ja puheenjohtajaksi hänet valittiin vuonna 1958. Piipponen jatkoi viroissa yhtäjaksoisesti vuoteen 1986. Kun hän lisäksi luottamustoimipuolella oli Palloliiton varapuheenjohtaja vuodesta 1971 ja lisäksi sarjavaliokunnassa ja Sarjaseurat ry:n ja Urheilutoimittajien liitto ry:n johtoportaissa ja ammattipuolella TUL:n ja Palloliiton toimitsija, Veikkaus-Lotto -lehden ja Jalkapallokirjan toimittaja, ahkera senttaaja Demariin, Veikkaukseen ja TUL -lehteen ynnä vielä selosti radiossa ja teeveessäkin, niin eipä ihme, että Ponnistus tahtoi julkisuudessa monasti samaistua Piipposeen. Ahkeruus, järjestelmällisyys, intohimo ja kiistämätön asiantuntemus loivat aseman, jota oli aika hankaala kiistää. Helge Nygren arvioi ystävänsä profiilia urheilujohtajana "ei aivan selkeälinjaiseksi". Hän ajoi sitkeästi asiaansa ja oli vahvasti sosialidemokraatti, mikä oli tärkeä rajanveto tuolloin puoli vuosisataa sitten. Toisaalta hän varoi tarkasti, että Ponnistus ei sotkeutunut päiväkohtaisiin kahinoihin ja näin onnistui saamaan Ponnistukselle "sovittelijan" aseman. Piipposen Ponnistus oli väleissä niin porvariliittoihin, TUL:oon kuin TUK:oonkin. Kuvaava esimerkki on jääkiekko. Ponnistus kuului sekä Jääkiekkoliittoon että TUL:oon, mikä sääntöjen mukaan oli mahdotonta. Muun muassa Töölön Vesa ja Pitäjänmäen Tarmo erotettiin TUL:osta vuonna 1957 juuri tästä syystä. Ponnistus jatkoi kummankin liiton jäsenenä kunnes jääkiekon pelaaminen lopetettiin. Urheilumies, urheilupoliitikko, kabinettien osaaja, samalla vankasti käytännön mies, aloitteellinen ja sinnikäs, kärkevä diplomaatti...mitä vielä? Tällainen kuva syntyy Esko Piipposesta. Piipponen kuoli 27. kesäkuuta 1995. Samana kesänä Ponnistus järjesti Esko Piipposen muistoturnauksen, johon osalistui mittava määrä stadilaisia jalkapalloseuroja. -------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- TUK Työväen Urheilujärjestöjen Keskusliitto 1959-1979. Järjestön perustivat TUL:n sosialidemokraattien keskinäisessä valtataistelussa häviölle jäänyt, mutta itse puolueessa enemmistönä ollut siipi. Puolestaan TUL:n enemmistö, mutta puolueen vähemmistö perusti uuden puoleen TPSL:n. Tämä kaikki on tietysti myös yksinkertaistus, sillä TUK:oon lähteneet seurat olivat nimenomaan -taas kerran- kilpaurheilullisesti suuntautuneita vahvoja palloiluseuroja. Vuonna 1979 TUL sitten eheytyi, mutta samoihin aikoihin voimistui myös kehitys, joka alkoi tehdä TUL:oa "tarpeettomaksi". Piippokratia - Mika Roosin artikkeli>>> Erään nousijan tie - K.A. Leväahon haastattelu Esko Piipposesta>>>