historia

POSTIMIESTEN KUUSISAARI Lammassaaren naapuriin Kuusisaareen, nykyiseen Kuusiluotoon perustettiin Postil jooniyhdistyksen kesäsiirtola . Kesällä 1907 postiljooniyhdistys vuokrasi Kuusisaaren pohjoispäässä asuneelta kalastajaperheeltä käyttöoikeuden osaan saarta ja joihinkin rakennuksiin. Yllättäen postiljooneille tuli tilaisuus ostaa palsta saaren eteläpäästä ja lisäksi yhdistys vuokrasi noin puolet saaresta vuonna 1908 kolmeksikymmeneksi vuodeksi Helsingin kaupungin maistraatilta.
"Kun tästä kaupasta levisi tieto jäseniemme keskuuteen, päätimme heti seuraavana sunnuntaina tehdä hiihtoretken saarelle ja oli se merkillistä kuinka äkkiä mielipiteet voivat muuttua, kun viime syksynä läksimme tältä saarelta, oli se jokaisen mielestä mitä rumin saari, vaan nyt, jokainen kehui saarta mitä kauneimmaksi, jokainen pakotteli, kuinka ei tätä huomattu viime kesänä, nyt näytti jokainen kivi, jokainen kantokin joka lumen alta pilkisti niin herttaisesti vastaan hymyilevän, niin tuttavallisesti tervehtivän, nehän ikäänkuin sanoivat, -mehän olemme vanhoja, tuttuja, tulkaa tänne."
Kesällä 1908 järjestö rakennutti saaren kallion laelle suuren kokoontumistalon, joka muistutti hieman Lammassaaren Pohjolan pirttiä torneineen. Postimiesten esimiesportaan edustaja, Postihallituksen tuolloinen kanslisti J. Hagelberg puhui siirtolan vihkiäisissä ja vakuutti isällisesti Postihallituksen antavan täydellisen kannatuksen alaistensa pyrinnöille. Hän kehotti "laittamaan siirtolaan myös hyvän hengen". Vihkimisen päätteeksi valssattiin juhlasalissa. Myöhemminkin talossa tanssittiin torvisoittokunnan tahdittamana.Yhdistyksen omista puuhamiehistä puhuivat avajaisissa J.V.Valo ja Viljo Paasivirta, kummatkin tarmokkaita yhdistysmiehiä. He toimivat myös Koitossa. Paasivirta oli Koiton johtokunnan esimies useana vuonna kymmenluvulla. Vuonna 1910 hän oli Lammassaaren palkattuna isäntänä ja saaritoimikunnan puheenjohtajana, jonka tehtävänä oli muun muassa ostaa kesäksi "vaan yksi lehmä" Lammassaareen.Toisaalla Kuusisaaressa naapureiden, Karlssonien kalastajaperheen, lehmiä ei suvaittu omalla puolella ja kallioon pultattiin aita niiden liikuskelua estämään. Helsingin postimiesten ammattiosaston jäsenet perheineen viettivät Kuusisaaressa kesäpäiviä yksitoista kesää. Häitäkin saaressa juhlittiin, ja kuherrusmatkana oli soutelu Vanhankaupunginlahdella:
"Nuoret miehet ovat kaikki päättäneet viettää täällä häänsä, josta sitte illan yhdessä iloittuamme nuori pari lähtee kuherrusmatkalle. Sillä kun emme ole tilaisuudessa tekemään mitään pitempiä häämatkoja, saa se rajottua ainoastaan tähän. --- Nuori ylkämies istuttaa sen vastavihityn paremman puoliskonsa veneen perään ja itse tarttuu airoihin, siksi ovat kaikki päättäneet hankkia oman veneen. Tämä matka kestää kolme neljännestuntia, mutta silloin sitä voipi pitkittää tarpeen mukaan tunnilla eri parilla. Sillä mitä merkitsee silloin tällaiset matkat kun on juuri luvattu taivaltaa pitempikin matka yhdessä", puhui Paasivirta siirtolan vihkiäisissä.
Pulavuosina 1917-1918 yhdistys keräsi ruoka-avustuksia jäsenilleen. Suunnitelmana oli ostaa maaseudulta maatila ravinnon tuottamiseksi, mutta se ei koskaan toteutunut. Kuusisaaren siirtolaa pidettiin turhana ylellisyytenä pula-aikana. Lammassaaressa harjoitettiin ammattimaista puutarhaviljelyä kesäsiirtolan alkuaikoina, mutta postimiesten kallioisessa kesäsiirtolassa siihen ei ollut mahdollisuuksia. Kuusisaari myytiin vuoden 1918 lopussa kirkon lähetystyöjärjestölle, Suomen luterilaiselle evankeliumiyhdistykselle. Postiljoonien talossa raikuivat nyt Siionin virret ja tanssiminen oli kiellettyä.
LAULU SOI MÖLYLÄSSÄ Herttoniemen edustan Mölylän kallioniemen kesäsiirtolasta ei ole jäänyt jäljelle muita merkkejä kuin nimi Mölylä, jonka alkuperä on jo unohtunut. Mölylä oli Vanhankaupunginlahden työväen kesäsiirtoloista ensimmäinen. Sörnäisten työväenyhdistyksen soutuvenekunta löysi Mölylän vuonna 1901:
"---etsimme luonnon helmasta jotain soveliasta paikkaa viettääksemme niukkoja vapaita hetkiämme luonnottaren puhtaassa sylissä, joka paikassa missä liikuimme oli aina sakkotaulut --- siis etsittiin ja etsittiin - ei löydy kapitalismin "Molokki" oli kaikki paikat anastanut."

Nuorisoa Mölylän niityllä. Kuva: TA
Vihdoin elokuun hämärässä yössä löydettiin Mölylän matalalle mutarannalle - sitä ennen vene oli jäänyt pohjastaan kiinni mutaan. Paikka saatiin ilmaiseksi käyttöön Viikin latokartanolta vuosittain uusittavalla kirjallisella sopimuksella. Mölylästä tuli maineikas. Se oli Työmies-lehden luonnehdinnan mukaan Suomen ensimmäinen "työläisten järjestön hallussa oleva niemi". Paikka ristittiin Mölyläksi yhdistyksen jäsenten äänestyksellä. Työväenyhdistyksissä syntyi vuosisadan alussa ns. mölyköörejä. Nämä köörit esittivät matalaa ja korkeaa kulttuuria sekoittaen laulunäytelmiä, joihin aineksia lainattiin muun muassa virsistä. Työmiehen mukaan vuonna 1912:
"---vietetään nykyisin tässä niemellä reippaampaa ja perinpohjaisempaa saarielämää kuin ehkä missään muualla. Mölylän seurassa kastetaan jokainen nuorimies perinpohjaisella mutasodalla meressä, uiminen ja auringonkylpyjen ottaminen kuuluu ehdottomasti kaikille."
Mölylään syntyi pahvimökkikylä 1920-luvulla. Mökit olivat koottavia ja ne pantiin talveksi kasaan.
"Jos Herttikasta päin dallas ni näki vaan dallaavia ja snobbaavia lehmiä eikä kukaan voinu arvata et siäl rantsussa oikeen budjattiin. Jos jotkut ymmärs tulla ruddarilla Gammelin suunnasta ni ne jaagattiin vege ennenkun pääs rantsuunkaan koska kaikki tsennas kaikki. --- Illemmalla mentiin aina Lammikseen joraan niillä ruddareilla kun oli. Ja tavallisesti aina viimmeset tsökattiin Lammiksesta vege. Mut kerran meitä vikoja ei tultukaan tsökaan. Me enste ventattiin ja sitte huudettiin Mölikseen päin porukalla niin et Lammiksen vaget tuli jaagaan meidät vege. Ei auttanu muu kuin lähtee kahlaa vaan. Kledjuista ja tsengoista vaan nyytti ja sitä hollattiin pään päällä. Vodaa oli melkes koko matkan kaulaan asti. Joku joka oli kahlannu ennenkin tiäs reitin.", muistelee Mölylän kesiä Toivo Kaponen.
Mölylän siirtolan historia päättyi kireällä 1930-luvulla. Mölyläläisten toimintaan sekoittui sosialidemokraattien ja kommunistien välinen valtakamppailu, ja joidenkin mukaan kesäelämää pilasi jälkimmäisten mukana saapunut ohranointi, urkkijat.