Päivi Härkönen:
MARTTI LAITINEN

Massi kävi Teknillisen koulun vuosina 1952–1954 ja valmistui koneteknikoksi. Sitä ennen hän oli työskennellyt Valtion Teknillisellä Tutkimuslaitoksella VTT:llä, josta professori neuvoi Massia pyrkimään teknilliseen kouluun. Hän jopa kutsui Massin kotiinsa ja opetti pääsykokeita varten.

Työsuhde VTT:llä olisi jatkunut koulun jälkeenkin, mutta ponnarikaverit Olavi Arvinen ja Veikko Peltonen olivat Haapaniemen kentän vieressä Kone Oy:n palveluksessa ja houkuttelivat Massinkin sinne. Kesäharjoitteluissa hän oli rakentamassa satamanostureita mm. Katajanokalle ja Jätkäsaareen.

Kaverit järjestivät pysyvän työpaikan suunnittelijana Haapaniemenkadulle ja mukava työpaikka se olikin. Kun Kone oli siirtymässä Hyvinkäälle, Massi vaihtoi Liikennelaitokselle Mannerheimintien ratikkahalleille korjaamon työnjohtajaksi. Kone Oy:n pomo olisi halunnut pitää Massin ja sijoittaa hänet Pitäjänmäelle nosturihuoltoon, mutta Massi oli jo luvannut mennä uuteen paikkaan.

Nuorimies Martti Laitinen. Kuva ML

Joskus 1970-1980 –lukujen vaihteessa kesken työpäivän tuli kuulutus "Laitinen heti ylityönjohtajan koppiin!"

- Mä mietin, että mitä ihmettä mä nyt olen tehnyt, kun sain käskyn lähteä heti Vallilan varikolle, missä Liikennelaitoksen ratikkapuolen päälliköt olivat odottamassa. Ensimmäisellä ratikalla, heti. Koko matkan mä mietin, mitä mä olen tehnyt väärin, nyt ne haukkuu, kun ne aina oli niin tiukkoja…
- Päälliköt Venesjärvi ja Niironen olivat siellä odottamassa ja joku muukin: Jaha. Laitinen tuli, istu tohon… Mitähän ne nyt haukkuu… Juu, Vaahtera jää eläkkeelle ja Laitisesta tulee ylityönjohtaja Koskelaan.
- Mä olin aivan puulla päähän lyöty, häkellyin, ylityönjohtajaksi, saanko vähän funtsia ensin. Mä olin silloin kai vielä vähän epävarma, enkä osannut odottaa mitään sellaista. Ne purskahti nauruun, että pitää vielä funtsata, kun saa paremman palkan ja muutenkin!
- Mä sanoin , että tää tuli niin äkkiä, että… No sain pari päivää aikaa funtsata.
- Kotona juttelin Tertun(vaimon) kanssa, joka sanoi, että totta kai sä otat sen paikan, mitäs sä tuota hanttiin pistät. Siellä olin loppuun asti ratikkahuollossa ylityönjohtajana.

Työpaikan joukkueissa pelattiin kaikkia pelejä, jalkapalloa erityisesti, mutta myös lentopalloa. Massi oli taas kaikessa mukana. UPIn mestaruuksia tuli useita Liikennelaitoksen joukkueessa, jossa 25 A-maajoukkuepelin Thure Sarnola oli maalivahtina.

KIEKKO-OTTELUN KATSOJANA SOTA-AJAN HELSINGISSÄ
Sota-aikana helmikuussa Massi, Gröna eli Veikko Grönholm ja ja Kale Valtonen lähtivät Kaisaniemen kentälle ulkokentälle katsomaan Karhukissat–TBK –jääkiekko-ottelua. Kesken ottelun tuli hiljainen hälytys. Se tarkoitti, että kaikki valot sammuivat. Kentällä oli aika pienet valot muutenkin, mutta hiljaisessa hälytyksessä katuvalot ja kaikki muutkin valot sammuivat. Pojat menivät muiden mukana kentän laidalla olevaan koppiin. Koppi oli täynnä ihmisiä, jotka tulivat kaminan lämpöön odottamaan, josko hälytys menisi ohi ja peli jatkuisi.

Jossain vaiheessa Valtosen Kale kyllästyi ja sanoi lähtevänsä kotiin. Kun toiset eivät olleet halukkaita seuraamaan, Kale jäi hetkeksi, mutta lähti sitten yksin matkaan. Massi ja Veka jäivät vielä odottamaan pelin jatkumista. Kun hälytys kuitenkin vain jatkui, päättivät pojat lähteä Kalen perään.

He juoksivat puiston poikki ja saivat Kalen kiinni Hakaniemessä elokuvateatteri Tähden kohdalla. Silloin näkyi taivaalla valojuovia ja tuli oikea hälytys. Pojat päättivät kuitenkin juosta kotiin Porvoonkadulle Kallion kirkonmäkeä ylös. Pojat pääsivät puoleen väliin Neljännen linjan kulmalle, jossa ilmavalvojat nappasivat heidät ja komensivat pommisuojaan uuden talon kellariin.

Juuri silloin Kaisaniemen suunnalla räjähti kovaa juuri kentän tienoilla. Seuraavana päivänä tuli tieto, että Kaisaniemen kentän koppi oli palanut ja monta kuollut. Pommi oli surmannut osan heti ja osa loukkaantui sirpaleista vakavasti. Koko kenttä muistutti perunapeltoa ja lunta oli vain rippeet jäljellä. Monta kertaa jälkeenpäin Massi ja Veka ajattelivat kiitollisena Kalea, jonka malttamattomuus oli luultavasti pelastanut heidät.

Tapahtumasta on julkaistu muistelu-uutinen Hesarissa otsikolla: ”Juutalaispoika olikin turkkilainen”. Jutussa paikalla katsomassa ollut Liisa Santasalo kertoo, miten hän pelastui.

Ponnarijoukko Aleksis Kivenkadulla vuonna 1954 TUL:n liittojuhlien aikaan. Kuva ML

MUISTOJA ÅKE LINDMANISTA
Åke Lindman asui myös Kalliossa Sturenkatu 8:ssa. Åke oli Massia kaksi vuotta vanhempi, mutta nuorena kuollut pikkuveli Tuije oli suunnilleen sama ikäinen. Massi kävi Lindmaneilla joskus Tuijen luona. Myöhemmin, kun Massi kävi Brakulla treeneissä ja peleissä, Åke usein tarjosi kyytiä kotiin autollaan.

Vuonna 1953 Massi matkusti tulevaisuuden maajoukkueen mukana Neuvostoliittoon. Ensin mentiin junalla Leningradiin ja sieltä lentäen Moskovaan. Moskovaan tullessa oli upea iltayö, kun joukkue lensi pilvien yläpuolella ja kuu paistoi. Koneen laskeutuessa pilvien alapuolelle, Kreml ja sen valot loistivat suoraan alapuolella. YLE:n toimittaja Antti Kovanen, joka oli Massin ruotukaveri, oli joukkuetta vastassa. Hotellissa Antti kättelyn yhteydessä antoi jotain Massin käteen kuiskaten: ”Pistä taskuusi!”

Käärössä oli ruplia koko reissun päivärahan verran.

Reissussa pelattiin ensiksi Moskovassa ja sitten televisoitu matsi Leningradissa Zenit-Stadionilla. Virallisiksi maaotteluiksi näitä ei ole laskettu. Tappio tuli kummassakin matsissa, mutta matsit olivat tasaisia.

Paluumatkalla Leningradissa Åke pyysi Massin kanssaan etsimään tuliaiseksi vaaleanpunaista shampanjaa. Miehet kiersivät kaikki lähiravintolat, mutta vaaleanpunaista ei löytynyt, joten oli tyydyttävä tavalliseen. Baarimikko oli ihmeissään ja tyytyväinen, kun Massilla oli reilusti Kovasen antamia ruplia maksuksi. Kamera oli myös monen pelaajan tuliainen ja sellaisen hankki myös Laitinen.

Toinen maajoukkueen harjoitusmatka suuntautui vuonna 1954 Tanskaan Helsingöriin. Massi oli TUL:n jääkiekkojoukkueen kanssa pelaamassa näytösotteluita Pohjois-Ruotsissa tuntureilla. Paluumatkalla tuli Ponnistuksen puheenjohtajalta Paul Boströmiltä tieto maajoukkuekomennuksesta. Lähtö olisi seuraavana päivänä. ”

- Kotona ennätin vain vaihtaa skrinnarit futisplääkiin, kun piti jo mennä.

Martti Laitinen oikealla himoitussa ulsterissaan. Kuva ML

Äiti kehotti ostamaan Ruotsista uuden takin. Joukolla lähdettiin Tanskasta Ruotsin puolelle Helsingborgiin ostoksille. Massi löysi tosi mieleisen kevätulsterin.

Majapaikassa vertailtiin ostoksia ja kun Åke näki Massin takin, hän halusi vaihtaa sen heti omaan ostamaansa. Massin takki oli juuri sellainen, jota hän oli etsinyt. Koko matkan Åke jatkoi suostuttelua, mutta Massin pää ei kääntynyt.

Haastattelun tehnyt Päivi Härkönen on omaa sukuaan Pylkkönen eli maajoukkuepelaaja Tapio Pylkkösen tytär. Päivi on itse pelannut 1970-luvulla mestaruussarjaan nousseessa naisten joukkueessa, toiminut Ponnistuksen sihteerinä ja vuonna 2009 alkaneessa uudessa junioritoiminnassa tyttöjen valmentajana.

<<<Takaisin