historia

TALKOOTYÖ PONNISTUKSEN VOIMA Ponnistuksessa on sitä jotakin. Se ei ole pelkästään seura muiden helsinkiläisten joukossa, vaan ponnarihenki on aina ollut jollakin tavalla erilaista. Ulkopuolisen on vaikea selittää mistä se johtuu, sen voi vain aistia. Ehkä viimeisten vuosikymmenten kaksi vahvaa miestä, Esko Piipponenja Jaakko Lempinen, ovat sen omilla persoonillaan luoneet. Tai ainakin pystyneet pitämään perinteitä yllä. Seuran historiaa tarkastellessa ei nimittäin voi olla huomaamatta Ponnistuksessa olleen aina vahvoja johtajia. Myös ennen Piipposta ja Lempistä.

Lempinen toimi pitkään Esko Piipposen oikeana kätenä. Piipposen aikana Ponnistus aloitti ahkeran ulkomaanleireilyn. Tässä vuonna 1968 Madeiralla on paikallisen lehden selostuksen mukaan Nacionalin Isaque pysähtynyt ponnareitten puolustusmuuriin. Kuva: JL
Talkootyö on ollut Ponnistuksessa aina arvossaan. Koskaan seurassa ei ole mässäilty rahoilla, mutta milloinkaan ei ole jouduttu myöskään taloudelliseen ahdinkoon. Tosin kassavarojen niukkuus on myös varmasti ollut yhtenä syynä siihen, että Ponnareissa ei pahemmin ole juhlittu suuria voittoja. Neljää pääsarjakautta lukuun ottamatta raitapaidat ovat aina kuuluneet maamme huipun takaiseen massaan. Kilpailumenestyksen puute ei kuitenkaan ole heikentänyt ponnarihenkeä. Kun monella muulla perinteisellä helsinkiläisseuralla on tänä päivänä suuria vaikeuksia pysyä hengissä, niin Ponnarit porskuttaa entisellä voimalla. Vai onko näin? Viime kauden jälkeen puheenjohtajuuden Paavo Tanskaselle jättänyt Jaakko Lempinen ei ole aivan varma seuransa tulevaisuudesta.
-Meillä on edelleen vanhat systeemit voimassa. Käytännössä tämä tarkoittaa vahvaa nuorisokasvatusta ja talkoohenkeä. Hieman olen kuitenkin huolissani, sillä ote on löystymässä. Nykyään ihmiset kysyvät ensimmäisenä mitä tehdystä työstä maksetaan. - Myös urheilullisella puolella on tänä vuonna käynyt jonkinlainen kato, sillä olemme ilman joukkuetta peräti kolmessa ikäluokassa. Aikaisemminkin on tapahtunut notkahduksia, mutta tämä on pahin repeämä, jonka minä muistan.
Onko kolmen joukkueen puuttuminen ponnarivahvuudesta merkki laihemmasta tulevaisuudesta? Pystyykö enää 2000-luvulla pärjäämään talkoohengellä ja työläisaatteella? Näitä kysymyksiä on myös Jaakko Lempinen miettinyt viimeiset vuodet. Varsinkin Bosman -päätöksen jälkeen kasvattajaseuroilla on ollut vaikeaa.
-Olen jo viisi vuotta sitten sanonut, että ensi vuosituhannella ei enää päde vanhat lait. Meillä tulee olemaan Suomessa seuroja, jotka panostavat edustusjoukkueisiin sekä A-nuoriin ja toisessa rivissä tulevat nuorempiin ikäluokkiin keskittyvät seurat. Kun seuraa nykyistä rahanhankintaa, niin muuta mahdollisuutta ei kertakaikkiaan ole. - Ponnistuksen tapainen seura jää väistämättä kasvattajaksi. Jos emme löytäneet rahoittajia liigavuonna, niin miten kuvittelemme niitä löytyvän Kakkosen seuralle, kysyy Lempinen.
Hänen visionsa ovat varmasti lähellä oikeaa. Kaiken lisäksi helsinkiläisessä jalkapalloilussa on menossa selkeä seurajohtajien sukupolvenvaihdos. Vanhat yhden miehen seurat joutuvat väistymään paremmin organisoiduille "yrityksille", jotka perustavat jalkapalloilun liiketaloudelliselle toimintapohjaIle. Entisistä pääsarjaseuroista HPS ja Pallo-Pojat ovat jo pudonneet kelkasta ja muita uhanalaisia on vaikka kuinka paljon. Vaikka esimerkiksi HIFK pelaa Ykkösessä, niin mitä sitten kun koko joukkue päättääkin vaihtaa seuraa? Bosman -aikakaudella tällainen on mahdollista. HPS koki sen kauden 1998 jälkeen ja lisää "ruumiita" on varmasti tulossa.
-Aikaisemmin rahankäytöllä ei ollut niin suurta merkitystä. Kaikki oli pienemmässä mittakaavassa ja talkootyöllä pystyi pitämään edustusjoukkueen jopa SM-tasolla. Nyt tilanne on täysin toinen, sillä pelaajat saavat pelaamisestaan palkkaa. Seurajohtajilta vaaditaan entistä enemmän, tästä on itsellänikin kokemuksia Ponnistuksen edellisen liigavuoden tiimoilta.
Lempinen kysyykin missä ovat nykyään sellaiset seurat kuin Töölön Vesa, Helsingin Visa, Kullervo, Jyry tai Toverit. Listaa voisi jatkaa melkeinpä loputtomiin. Ponnistus on viimeinen helsinkiläinen työläisseura, joka kitkuttelee kansallisen huipun tuntumassa. Voiko olla jopa niin, että vasemmistolaisen taustan omaavan seuran on vaikeampi saada sponsorisopimuksia kuin oikeistolaisten? Voiko Ponnistus olla jopa menneisyytensä vanki?
-Todennäköisesti. Näin sitä ei haluaisi ajatella, mutta on pakko olla realisti, hymähtää Lempinen. -Kävimme 90-luvun alkupuolella neuvotteluja STS-pankin, Teboilin, Hakan ja Kansan kanssa mahdollisista yhteistyösopimuksista. Kaikki sanoivat, että pitää olla liigapaikka ennen kuin he lähtevät mukaan. STS:n Ulf Sundqvistille ehdotin sopimusta, joka olisi tuonut pankille mahdollisen liiganousun jälkeen rajattoman määrän ilmaista mainostilaa. Hallintoneuvosto vaati kuitenkin välitöntä näkyvyyttä, eikä tyytynyt pelkkiin visioihin. - Siitä alkoi Ponnistuksen nousu ja kun olimme liigassa olisi ollut hauska käydä uudestaan Sundqvistin puheilla. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista, sillä STS oli mennyt konkurssiin kuten useimmat muutkin aikaisemmista neuvottelukumppaneistamme. Olisivatko kyseiset yritykset täyttäneet lupauksensa, jää nyt ikuiseksi arvoitukseksi.